"Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria."

"Sinun täytyy kieltää poikaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa"; Sinan sanoi. "Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi." Marcusin anovat silmät muistuttivat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt."

"Tuhoisa maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet. Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen? Vain siksi että haluaa olla vapaa?"

"Luonnonkatastrofia seuraa kulttuurien raju yhteentörmäys, kun Sinanin 15-vuotias tytär ja Marcusin 17-vuotias poika rakastuvat. Sinan ei enää tiedä, mitä häneltä oikein odotetaan, ja hän häpeää omaa heikkouttaan. Hän ei pysty huolehtimaan perheestään eikä valvomaan tytärtään, ei hoitamaan aviomiehen ja hartaan muslimin velvollisuuksia. Repivien ristiriitojen vallassa hän tekee joukon perheensä elämää dramaattisesti muuttavia päätöksiä."

Aina ei rakkaus ja rakastaminen riitä.