"Tavalla tai toisella olin onnistunut elämään lähe viidenkymmenen vuoden ikään asti kehittämättä ainuttakaan taitoa, josta olisi mitään hyötyä tässä tilanteessa."

"Tilanne on tämä: panikkiin joutunut, hehkuvine meikkeineen ja leopardikuvioisine vaatteineen sijaamattomalta vuoteelta näyttävä 80 ja risat -ikäinen äiti pitäisi saada ulos sairaalan vessasta, kun tämä potkii oven ali lähestyvää auttavaa kättä, huutaa kuin hyeena, ei ymmärrä puhetta eikä tiedä mihin on joutunut.

Oven toisella puolella tilannetta selvittää Heleen, kahden teini-ikäisen lapsen äiti, perheyrityksen työmyyrä ja nainen kuumilla aalloilla. Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, Heleenin äiti saa aivoinfarktin. 'Kolmas elämänvaihe' on juuri ilmoittanut alkaneensa.

Sen sijaan, että Heleen vaivaisi perhettään ottamalla äidin kotiinsa, hän juoksee kuukausikaupalla kodin, työpaikan ja sairaalan väliä etsien samalla sopivaa hoitokotia ja yrittäen muistaa tehdä jotain kuivuville genitaaleilleen. Kalvava riittämättömyyden tunne saa hoitua myöhemmin.

'Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa' on kuin hyvä vitsi: niin tosi, että se vetää vakavaksi."

Elämässä tulee vastaan tilanteita, jotka ovat tapahtumahetkellä katastrofeja, mutta joille kykenee hymyilemään jälkeenpäin. Tässäkin hymyilyttää ja kauhistuttaa samalla kertaa. Tilanteet ovat varmasti tuttuja tosielämästä, eikä silloin ole kivaa kellään. Monikohan tämän ikäluokan nainen vetää samaa kolmiyhteyttä; kuumat aallot-teini-ikäiset lapset-hoidettavana oleva vanhempi. Vaihdevuosiongelmille sai nauraa jo ihan ääneen. Kirjailijalta on aikaisemmin ilmestynyt romaani "Kivisydän".

"Minä olin enemmänkin tyyppiä 'Bridget Jones edistyneille'. Enkä läheskään yhtä hauska."