"Kun nuori Eragon löytää metsästä sinisen, kiiltävän kiven, hän uskoo osuneensa aarteeseen: ehkä outo kivi on arvokas ja hänen köyhä perheensä voi sen avulla hankkia talveksi ruokaa. Pian poika kuitenkin tajuaa, että on törmännyt johonkin lähes yhtä muinaiseen kuin itse Valtakunta. Kivi ei olekaan kivi, vaan eräänä yönä siitä kuoriutuu lohikäärmeen poikanen. Yhdessä yössä Eragonin yksinkertainen maalaiselämä Carvahallin pikkukylän liepeillä vaihtuu tuntemattomaan, kohtalon voimien ja magian hallitsemaan maailmaan. Turvanaan vain ikivanha miekka ja tarinankertojan ohjeet Eragon ja nuori lohikäärme Saphira lähtevät vaaralliseen seikailuun. Heidän vastassaan ovat Valtakunnan mustanpuhuvat joukot ja kuningas Galbatorix, jonka pahuudella ei ole mittaa eikä määrää. Pystyykö Eragon ottamaan harteilleen legendaaristen Lohikäärmemetsästäjien viitan? Koko Alagaêsian kohtalo on nyt hänen käsissään..."

Ystäväni suositteli tätä trilogiaa jonka ensimmäinen osa "Eragon" on. Paolini oli vasta 15-vuotias aloittaessaan kirjan kirjoittamisen on nuori poika. Se ei kuitenkaan tule tekstistä eikä juonikuljettelusta esiin. No, ehkä jossakin kohdin sanavalinnat vihjaavat siihen, mutta ei häiritsevästi. En ole fantasiakirjoja juurikaan lukenut ja kokemus oli myönteinen. Uteliaisuus jäi ja hain kirjastosta jo kakkososan "Esikoinen".

1251022004_img-d41d8cd98f00b204e9800998e