"Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemuksen kautta. Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö."

Eipä ole minun historiantuntemukseni Viron osalta kummoinen. Koskettava kirja. Aliiden vähä vähältä paljastuva elämä sai välillä minut syyttämään häntä, miettimään kuinka tuohon kykenee kukaan. Samoin se, miten tuollaista kohtelua kestää kukaan. Mutta toisaalta, epätoivoinen tilanne ajaa ihmisen tekoihin, joihin ei normaalioloissa usko kykenevänsä. Hengissä pysyminen ja selviytyminen ajavat kaiken muun edelle. Aliide ja Zara ovat hyväksikäytettyjä naisia mahdottomassa tilanteessa. Osana Aliiden kohtalossa ja päätöksissä  lähes pakkomielteinen rakkaus, joka ei saa vastakaikua.